Suunnittelukysymysten tarkastelua alueellisten sekä kansallisten linssien läpi
Sidosryhmävuoropuhelun ylläpitäminen on keskeinen osa merialuesuunnitteluprosessia. Meri- ja rannikkoalueita koskeva hallinnointi on hajaantunut eri tasoilla toimiville viranomaisille ja kokonaiskuvan hallitsemiseksi niin paikallisen kuin kansallisen tason toimijoiden huomiointi on ensiarvoisen tärkeää. Vuorovaikutuksen vahvistaminen on parin viime vuoden ajan ollut keskiössä Baltic Sea2Land -hankkeessa, jossa on jalkautettu Suomen Rannikkostrategiaa.
Baltic Sea2Land -hankkeessa (2023-2025) on työstetty monitasoista hallinnointia (eng. multi-level governance) tuomalla yhteen kansallisen sekä alueellisen tason toimijoita keskustelemaan ajankohtaisista merialuesuunnittelukysymyksistä pilottien avulla. Osana työtä on edistetty myös tiedonvaihtoa ja keskustelua horisontaalisesti sekä vertikaalisesti järjestöjen, tutkimuksen, viranomaisten ja toimialaedustajien välillä.
Vuoden 2024 aikana merialuesuunnittelussa työstettiin hankkeen kautta neljää ajankohtaista suunnittelukysymystä käsittelevää pilottia, joista kolme koski alueellista ja yksi kansallista tasoa. Pilotit toteutettiin rannikon maakuntien liittojen kanssa Kymenlaaksossa, Saaristomeren valuma-alueella ja pohjoisella suunnittelualueella, johon kuuluvat pohjoinen Selkämeri, Merenkurkku ja Perämeri. Sidosryhmätyön kehittämisen lisäksi pilottien taustalla oli tarve jalkauttaa päivitettyä rannikkostrategiaa sekä edesauttaa maan ja meren vuorovaikutuksen parempaa huomiointia merialuesuunnittelussa
Pilottien avulla kiinni rannikkoalueiden suunnittelukysymyksiin
Kaikki kolme alueellista pilottia tarttuivat keskenään erilaisiin suunnitteluhaasteisiin. Saaristomeren pilotissa sidosryhmien avulla tarkasteltiin uusiutuvan energian hankkeiden vesistövaikutuksia valuma-alueella, Kymenlaakson pilotissa arvioitiin sidosryhmien ymmärrystä siniviheryhteysmerkinnästä ja pohjoisen suunnittelualueen pilotissa puolestaan arvioitiin miten merialuesuunnittelu voisi paremmin huomioida vaelluskalat erityisesti merituulivoimaa yhteensovitettaessa. Kansallisessa pilotissa hyödynnettiin Kymenlaakson pilotin tuloksia ja tarkasteltiin siniviherverkostomerkinnän tuomista mukaan laajemmin merialuesuunnitelmaan.
Baltic Sea2Land -hankkeessa on työskennelty alueille tärkeiden suunnittelukysymysten parissa vuoden 2024 aikana.
Vaelluskalojen huomiointi Pohjanlahdella
Pohjoisen alueen pilotissa koottiin sidosryhmiä Kemiin lokakuussa 2024 merialuesuunnitelman ja vaelluskalakysymyksen äärelle. Paikalle kutsuttiin myös edustus Ruotsin merialuesuunnittelulta, sillä niin merituulivoimakehitys Pohjanlahdella kuin Suomen ja Ruotsin välistä rajaa merkitsevä Tornionjokikin vaativat yhteistä tarkastelua. Kansainvälinen yhteistyö merialueilla on tulevaisuudessa yhä kriittisempää muun muassa toimintojen yhteisvaikutusten hallitsemisen kannalta.
”Saimme monia hyviä kehitysideoita liittyen muun muassa vaelluskaloille merkityksellisten yhteyksien osoittamiseen suunnitelmassa. Ruotsi-yhteistyön merkitys tässäkin teemassa on isossa osassa”, kertoo Baltic Sea2Land -hankkeen projektisuunnittelija Roosa Mikkola.
Kyseistä työpajaa pohjusti syksyn 2023 aikana Vaasassa, Oulussa ja Torniossa järjestetyt työpajat, joissa suunnittelijat, kalastuksen asiantuntijat sekä merituulivoima-alan edustajat tunnistivat yhdessä yhteensovittamisen haasteita ja ratkaisuja niihin.
Siniviherverkoston pohdinnat Kymenlaaksossa
Eteläisellä rannikolla Kymenlaaksossa työstetty pilotti käsitteli puolestaan siniviheryhteystarvemerkintää ja sen kehittämistä. Pilotin aikana järjestettiin kaksi työpajaa, joista ensimmäisessä tarkasteltiin sidosryhmien kanssa yhdessä Kymenlaakson maakuntakaavan siniviheryhteystarvemerkintää. Toisessa työpajassa tuotiin mukaan maisema-arkkitehtiopiskelijoita työstämään ja kehittämään visioita aikaisemmassa työpajassa tunnistetuille ongelma-alueille yhdessä sidosryhmien kanssa. Voit lukea tarkemmin opiskelijoiden kanssa tehdystä työstä täällä.
Työpajatyöskentelyä Kymenlaaksossa siniviheryhteystarvemerkinnän parissa.
”Kymenlaakson pilottihankkeessa kävi ilmi, että vaikka maankäytön suunnittelijat osaavat tulkita siniviheryhteystarvemerkintää, muille sidosryhmille tarvitaan asiasta parempaa viestintää” kertoo Mikkola. ”Nykyisellään merkinnän merkitys ja siihen liittyvä kokonaisuus ei välity sidosryhmille toivotulla tavalla”, hän jatkaa.
Kymenlaakson pilotissa aloitettu tarkastelu laajennettiin myös kansalliselle tasolle, sillä merialuesuunnittelussa on toisella suunnittelukierroksella tunnistettu tarve luontoon liittyvien arvojen, yhteyksien ja rakenteiden muodostaman kokonaisuuden selkeämmälle osoittamiselle. Tätä työtä jatketaan merialuesuunnittelussa toisen kierroksen päivitystyön edetessä.
Energiatuotannon vesistövaikutukset valuma-alueella
Kolmas Baltic Sea2Land -hankkeessa tehty alueellinen pilotti keskittyi uusiutuvan energian tuotannosta aiheutuvien vesistövaikutusten tarkasteluun Saaristomeren valuma-alueella. Alueen haasteena on Saaristomeren rehevöityminen, minkä vuoksi teeman esiin nostaminen nähtiin tärkeäksi. Pilotissa kartoitettiin olemassa olevaa tietoa erityisesti vauhdilla etenevän teollisen mittakaavan aurinkoenergiantuotannon vesistövaikutuksista. Viranomaisten, aluesuunnittelijoiden, vesiensuojelun asiantuntijoiden sekä kuntien kesken järjestetyn työpajan tuloksissa korostui tarve useiden sidosryhmien osallistumiseen hankkeiden kumulatiivisten vesistövaikutusten arvioinnissa. Voimaloiden sijoittelu sopivimmille maa-alueille, kuten jo rakennetuille alueille vähentää vesistökuormitusta.
”Järjestämämme työpajat eri piloteissa olivat erinomainen esimerkki siitä, miten arvokasta ymmärrystä voidaan luoda kerääntymällä yhteen. Rannikkoalueita koskevan hallinnon ollessa sirpaloitunutta eri tasoille, vuoropuhelu mahdollistaa vaikuttavammat suunnitteluratkaisut”, projektisuunnittelija Roosa Mikkola summaa eri alueilla tehtyä työtä.
Osallistaminen ja vuoropuhelu jatkuu läpi vuoden 2025
Kaiken kaikkiaan pilottihankkeet ovat vahvistaneet merialuesuunnittelua lisäämällä sidosryhmien osallistamista, tarkentamalla päätöksentekoprosesseja ja edistämällä ympäristönäkökohtien huomiointia rannikko- ja merialueilla. Työpajoista saadut näkemykset huomioidaan merialuesuunnittelun käynnissä olevassa päivitystyössä.
Kevät 2025 on merialuesuunnittelussa sidosryhmätyön kannalta kiireistä aikaa – maaliskuussa merialuesuunnittelu järjestää 10 toimialatapaamista osana toisen suunnittelukierroksen Merenkäytön visio -vaihetta. Toimialat tavataan keväällä kansallisen tason keskusteluiden merkeissä, jonka jälkeen siirrytään tarkempiin alueellisen tason tarkasteluihin kolmella suunnittelualueella.
Merialuesuunnittelu on tarttunut monitasoisen osallistamisen teemaan viime vuosina kansainvälisen Baltic Sea2Land -hankkeen (2023–2025) tuella. Työn tavoitteena on vahvistaa eri hallinnon tasot yhdistävää suunnittelua tuomalla mukaan sidosryhmiä kansalliselta, alueelliselta ja paikalliselta tasolta.
Hankkeessa luodaan uusi Navigator-suunnittelualusta alueidenkäytön suunnittelun tueksi. Navigator tarjosi arvokasta tukea pilottien suunnittelukysymyksille. Navigatorin MLG-työkalu auttoi tunnistamaan avainsektorit ja sidosryhmät, mikä varmisti laajan ja osallistavan osallistumisen. Se tarjosi myös puitteet sisäisten työmenetelmien ja asiakirjojen analysoinnille, sidosryhmien keskinäisten yhteyksien selventämiselle ja työpajamenetelmien tarkentamiselle, jotta varmistettiin, että oivallukset toimivat tehokkaasti päätöksenteon perustana.
Lue lisää Baltic Sea2Land -hankkeesta täältä.
