Vaelluskalat ja merituulivoima – yhteiseltä tietopohjalta kohti yhtenäistä suunnitelmaa
Kahden päivän tapahtuma vaelluskaloista ja merituulivoimasta Kemissä lokakuun alussa huipentui työpajaan vaelluskalojen huomioimisesta merialuesuunnittelussa. Uusin tutkimustieto sekä yhteinen tahtotila kulminoituu vuorovaikutuksessa – yhdessä luodussa yhteensovittavassa merialuesuunnitelmassa, joka edistää meriympäristön hyvää tilaa ja merialueen kestävää kehitystä.
Paineet ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien edistämiseksi ovat suuret, mutta yhtä lailla niitä hillitsevien toimien vaikutukset luontoon herättävät kysymyksiä. Merituulivoima on osa vihreää siirtymää, mutta sen vaikutuksista meriluontoon, etenkin vaelluskaloihin on vain vähän tietoa. Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio järjesti 8.-9.10.2024 toistamiseen seminaarin, jossa keskityttiin vaelluskaloihin ja merituulivoimaan. Kansainväliseen tapahtumaan oli kokoontunut paikan päälle asiantuntijoita Suomesta ja Ruotsista, mutta myös kauempaa striimauksen välityksellä. Tapahtuman tarkoituksena oli välittää osallistujille uusin tieto siitä, mitä vaelluskalatutkimuksissa tällä hetkellä on selvinnyt ja miten merituulivoiman sijoittaminen niihin saattaisi vaikuttaa. Vaelluskalat, etenkin lohi, on osa kalastuselinkeinoa, virkistystä- ja matkailua sekä aineetonta kulttuuriperintöä. Seminaariohjelmassa kuultiin muun muassa uusista lohien ja taimenten telemetriatutkimuksista Torniojoen edustalla, eDNA menetelmän käytöstä merialueilla sekä HELCOMIN työkaluista kumulatiivisten vaikutusten arviointiin.
”Laajalti tunnistettiin tarve nopeasti käynnistää merituulivoimasta vaelluskaloille aiheutuvien yhteis- ja kumulatiivisten vaikutusten arvioinnit koko Itämeren alueella, sekä etsiä tähän työhön toteuttajatahot ja koordinointi. Eri hankkeissa kerätyn ja tulevissa arvioinneissa koottavan seurantatiedon saatavuus eri toimijoille tulee varmistaa.” (Ote Suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission tapahtumatiedotteesta)
”Tornionjoesta lohi ui Itämeren keski- ja eteläosiin viettääkseen siellä vuodesta neljään palatakseen sitten synnynjokeensa kudulle. Torniojoessa syntyneet lohet ovat täten kaikkien Itämeren kalastajien hyödynnettävissä. On ymmärrettävä, että vaelluskala on Itämeren yhteinen resurssi ja paikallisilla toimilla voi olla laajat kansainväliset vaikutukset. Mutta ennen kaikkea lohi on osa torniojokelaisten kulttuuriperintöä”, toteaa Lapin liiton suunnittelija sekä merialuesuunnittelua tekevä Minttu Peuraniemi.
Kaksipäiväisen seminaarin jälkeen merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaatio järjesti Baltic Sea2Land -hankkeen puitteissa työpajan, jonka tarkoituksena oli arvioida merialuesuunnitelman keinoja tukea vaelluskaloja. Osallistujat perehdytettiin siihen, mitkä merkinnät sekä kirjaukset niin suoraan kuin epäsuoraankin tukevat vaelluskaloja. Yhteenvetona nykyisestä merialuesuunnitelmasta voi todeta, että vaelluskalat on tuotu näkyvästi esille muun muassa ekologinen yhteys -merkinnän kautta. Maininta vaelluskaloista löytyy luonnonsuojelun- ja hoidon tiekartassa sekä myös epäsuorasti kalastuksen ja vesiviljelyn tiekartassa.
Projektisuunnittelija Roosa Mikkola esittelee läsnäolijoille merialuesuunnittelun ekosysteemilähestymistapaa.
Osallistujat peräänkuuluttivat kokonaisuuksien esilletuomista merialuesuunnitelmaan vaelluskalojen näkökulmasta; nykyinen merkintä esittää vain osan, joista ja näidenkin osalta pelkästään jokiosuudet on osoitettu tärkeiksi, kun taas merkittävät alueet merellä jäävät mainitsematta. Vaelluskaloja ei myöskään mainita kulttuuriperintöä käsiteltäessä. Työpajan tuloksiin voit tutustua myöhemmin julkaistavassa raportissa.
Merialuesuunnittelun kalastukseen ja merituulivoimaan liittyvistä tapahtumista voit lukea täällä
Tutustu myös: Kalastuksen huomioiminen merialuesuunnittelussa raportti
