Tiina Tihlman – Mukana merialuesuunnittelussa alkumetreiltä saakka
Suomen merialuesuunnittelua tehdään alueellisesti maakuntien liittojen johdolla. Suunnittelun suuntaviivoja ohjataan ympäristöministeriöstä, jonka vastuulla on myös valtioiden välinen merialuesuunnitteluyhteistyö. Neuvotteleva virkamies Tiina Tihlman on ollut mukana merialuesuunnittelun alkuaskeleista saakka neuvottelemassa Suomen osalta huomioon otettavista näkökulmista ja tarpeista, ja välittämässä Suomen tietoja ja taitoja kansainvälisille foorumeille. Ajat muuttuvat, ja merialuesuunnittelu elää ajassa. Suunnittelun katse on kuitenkin aina tulevaisuudessa.
Merialuesuunnittelua rannikon maakuntien ja ympäristöministeriön yhteistyöllä
Suomessa, toisin kuin muissa EU-maissa, merialuesuunnittelun vastuu on maakunnallisella tasolla. Kahdeksan rannikon maakunnan yhteinen suunnitteluponnistus on maantieteellisesti ja teemallisesti suurempi kuin mikä muu Suomessa tapahtunut alueiden käytön suunnitteluyhteistyö. Yhteistyön keskeinen elin on merialuesuunnittelun koordinaatioryhmä, jonka jäseninä ovat rannikon maakuntien liittojen lisäksi ympäristöministeriö.
Ympäristöministeriö vastaa merialuesuunnittelun yleisestä ohjauksesta sekä valtioiden välisestä yhteistyöstä. Neuvotteleva virkamies Tiina Tihlman on ollut ministeriön avainhenkilö niin liittojen suuntaan kuin maailmalla kansainvälisissä verkostoissa merialuesuunnittelun alkuvaiheista saakka.
”Merialuesuunnitteludirektiivi on ollut voimassa vuodesta 2014, mutta tarve merialueen suunnittelulle nousi EU:ssa esiin jo vuonna 2007. Valmisteluiden osalta erityisesti vuosi 2013 oli kiireinen, kun maat neuvottelivat direktiivin muotoiluista varmistaakseen, että se on mahdollista sovittaa kunkin maan omiin järjestelmiin. Suomen osalta merkityksellistä oli huolehtia, ettei merialueelle synny päällekkäisyyttä alueidenkäytön suunnittelujärjestelmän kanssa. Merialuesuunnitelmasta tavoiteltiin sen sijaan prosessia, joka tuottaa tietoa koko merialueesta ja sitouttaa laajasti eri viranomaisia, sidosryhmiä ja asiantuntijoita pohtimaan merialueen kestävää käyttöä”, kuvailee Tiina Tihlman merialuesuunnittelun hallinnollisten askeleiden alkutaipaleita.
Rannikkoalueiden yhdennetty hoito ja käyttö on velvoittanut maita jo ennen merialuesuunnitteludirektiiviä ja sen kansallista täytäntöön panoa, joka Suomessa tapahtui vuonna 2016. Merialuesuunnittelussa toteutetaan rannikkoalueen huomiointi maan ja meren vuorovaikutuksen tarkastelulla. Molemmissa on kyse integroidusta lähestymistavasta, jossa paikallisuuden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta yhteistyötä tehdään myös Itämeren valtioiden kesken suositusten valmistelemiseksi. Suomen Rannikkostrategia valmisteltiin vuosina 2023–2024 ympäristöministeriössä Tiina Tihlmanin vetämänä ja laajalla rannikon maakuntien liittojen antamalla tuella. Merialuesuunnitelmaa ja Rannikkostrategiaa jalkautetaan yhtäaikaisesti paraikaa käynnissä olevassa Baltic Sea2land-hankkeessa.
Merialuesuunnittelulle on määritelty 10 periaatetta. Valmistelutyön pohjat ovat Itämeren alueen yhteistyössä HELCOM:n ja VASAB:n yhdistäessä voimansa vuonna 2010. ”Suomen vastuulla oli vetää yhteistyötä, jossa tarkasteltiin jo olemassa olevia Malawin ja Unescon, sekä HELCOM:n ja VASAB:n omia periaatteita ja työn tuloksena puristettiin yhteisesti hyväksytyt periaatteet Itämeren merialuesuunnittelulle. Nämä ovat kestäneet hyvin aikaa, nyt 14 vuotta myöhemmin ne ovat edelleen ohjaamassa Suomenkin merialuesuunnittelua”, kertoo Tihlman.
Merialuesuunnittelussa sovelletaan ekosysteemipohjaista lähestymistapaa. Työtä Itämerellä ohjaa HELCOM-VASAB:n merialuesuunnittelun työryhmä, joka on myös valmistellut maille suositukset. Tiina Tihlman on ollut tämän merialuesuunnittelutyöryhmän jäsen alusta saakka. ”Tarkastelunäkökulma on kypsynyt vuosien aikana. Alkuvaiheessa tarkastelun lähtökohtana oli osallistaminen ja vuorovaikutus, ja erilaisten suunnitteluvaihtoehtojen puntarointi ja niiden vaikutusten arviointi. Sittemmin lähestymistavan painotus on tiedon lisääntymisen myötä siirtynyt enemmän ekologiseen tietoon ja sen soveltamiseen merialuesuunnittelussa. Maiden välinen jatkuvaluonteinen yhteistyö on avain siihen, että katsotaan samaan suuntaan riippumatta siitä, tehdäänkö suunnittelua kansallisesti vai alueiden vastuulla”, kuvailee Tihlman maiden välistä yhteistyötä.
Merialuesuunnittelu on murroskohdassa
Merialuesuunnittelu on adaptiivista suunnittelua, joka seuraa yhteiskunnassa muuttuvaa poliittista ja hallinnollista ympäristöä, mutta myös hiljaisempia signaaleita. Suunnittelu sopeutuu päivittyvään tilanteeseen ja sitouttaa merelliset sidosryhmät ja viranomaiset pohtimaan yhdessä muuttunutta tilannekuvaa ja sen huomioimista suunnittelun keinoin.
”EU-komissiossa seurataan tarkkaan maiden merialuesuunnittelua, tapoja tehdä ja lopputuloksia. Komission tulevaisuuden tavoitteena on maiden omien suunnitelmien lisäksi tarkastella merialueita kokonaisuuksina. Meille tämä tarkoittaisi sitä, että Itämerellä valmisteltaisiin maiden välisessä yhteistyössä mahdollisimman yhtenäinen merialuesuunnitelma Itämerelle. Itämeren maiden HELCOM-VASAB merialuesuunnitteluyhteistyö antaa tähän hyvät edellytykset”, tuumaa Tihlman.
EU-maat ovat valmistelleet ensimmäiset merialuesuunnitelmat ja päivitystyö on useammassa maassa käynnissä. Suomessa merialuesuunnitelma päivitetään vuosien 2024–2027 aikana laajassa sidosryhmäyhteistyössä rannikon maakuntien liittojen vetämänä.
”Suomessa säännellään merialuesuunnittelua väljästi ja se jättää tilaa ennakkoluulottomalle otteelle merialuesuunnittelun kehittämisessä. Suunnittelu on hyvissä suunnittelun ammattilaisten käsissä, ja siten luottoni merialuesuunnittelijoihin ja heidän osaamiseensa oppia aiemmasta ja rakentaa entistä parempia suunnittelukäytäntöjä on vahva. Koska Suomessa merialuesuunnittelun säännökset ovat niukat, suosittelen uusille merialuesuunnittelijoille tutustumista MSP-direktiiviin, joka avaa laajemmin merialuesuunnittelua, sen sisältöä ja yhteyksiä muuhun EU-sääntelyyn”, ohjeistaa Tihlman nykyisiä ja tulevia merialuesuunnittelijoita.
Meri ja sen käyttö on yhteiskunnan yhteinen asia
Merialuesuunnittelun tavoitteena on edistää merialueen eri käyttömuotojen kestävää kehitystä ja sinistä taloutta, merialueen luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä meriympäristön hyvän tilan saavuttamista.
Merialueiden käyttö on murroksessa. Perinteisten merenkäyttömuotojen rinnalla on merellisestä tilasta kiinnostunut kiihtyneellä vauhdilla erityisesti merellinen energiantuotanto. Yhteiskunnan vihreän siirtymän tavoitteet ja kriisiytynyt geopoliittinen tilanne ovat vauhdittaneet poliittista tahtoa lisätä erityisesti merituulivoiman tuotantoa. Yhteiskunnan toimintavarmuuden vahvistaminen ja resilienssin lisääminen ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan vaatii kuitenkin kaikkien merellisten sektoreiden huomioimisen heidän omien tarpeidensa näkökulmasta. Luonto – ruoka – energia, kaikki merkityksellisiä ja yhtäaikaisesti pohdittavia teemoja, muitakaan merialueen toimintoja unohtamatta. Merialueen käytössä pohditaankin aiempaa enemmän merellistä monikäyttöä, erilaisten toimintojen yhteensovittamista samoille alueille. Merialueen kestävä käyttö on koko yhteiskunnan yhteinen asia.
Tihlmanilla on selkeä viesti ihan kaikille; merellisille sektoreille, asiantuntijoille, viranomaiselle ja paikallisille: ”Kun merialueen käyttöä suunnitellaan yhdessä kestävälle pohjalle, voi meri tuottaa iloa kaikille!”
Jälkisanat: Merialuesuunnittelun koordinaatio kiittää lämpimästi avointa, ennakkoluulotonta, kokeilunhaluista ja ystävällistä Tiinaa merialussuunnittelutyön viitoittamisesta ja tukemisesta, ja toivottaa suotuisia tuulia uuteen elämänvaiheeseen syksyllä 2024!