Miten merialuesuunnitelma huomioi arvokkaan meriluonnon?
Merialuesuunnittelun käynnissä oleva toinen kierros mahdollistaa merellisten teemojen ja sektoreiden uudelleen tarkastelun ja siten myös merialuesuunnitelman karttamerkintöjen päivityksen. Tieto merellisten sektoreiden tarpeista sekä meriluonnosta ja -ympäristöstä on lisääntynyt sitten edellisen suunnitelman. Miten uusi tieto voidaan huomioida ja samalla edistää kansallisia ja kansainvälisiä sitoumuksia? Tätä pohtivat yhdessä rannikon maakuntien merialuesuunnittelijat ja meriluonnon asiantuntijat yhteisessä työpajassa.
Merialuesuunnittelun tavoitteena on meriympäristön hyvän tilan edistäminen. Tavoitetta tuetaan ekosysteemipohjaisella lähestymistavalla sekä luonnon huomioiva suunnittelu -tarkastelunäkökulmalla. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja miten merialuesuunnittelulla voidaan vastata kansainvälisiin ja kansallisiin meitä sitoviin sopimuksiin sekä strategioihin?
Merialuesuunnittelun koordinaatio järjesti Merialuesuunnittelu ja meriluonto -työpajan 10.4.2024 Helsingissä. Penina Blankett ympäristöministeriöstä muistutti merialuesuunnittelijoita kansainvälisistä sekä kansallisista sitoumuksista, jotka Suomi on hyväksynyt. Näihin kuuluu muun muassa Kunming-Montrealin maailmanlaajuinen luonnon monimuotoisuuskehys sekä yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta. EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Edellä mainitut sekä monet muut sitoumukset ja tavoitteet velvoittavat suoraan ja välillisesti merialuesuunnittelua.
Huomiota pinnanalaisiin sekä -päällisiin luontoarvoihin
Käynnissä olevista merialuesuunnittelulle merkityksellisistä hankkeista Cecilia Nyman HELCOM:ista esitteli Protect Baltic -hankkeen ja Sanni Turunen Metsähallituksen Luontopalveluista Biodiversea Life IP -hankkeen. Nämä hankkeet edistävät muun muassa Biodiversiteettistrategian 2030 tavoitteita vaikkakin eri mittakaavalla. Ensimmäinen painottuu koko Itämeren alueelle ja jälkimmäinen Suomen merialueille. Hankkeissa tuotetaan tietoa muun muassa ekosysteemipalveluista sekä kytkeytyneisyydestä ja tiedot tukevat mahdollisten uusien luonnonsuojelualueiden määrittelyä. Biodiversea-hankkeessa tarkastellaan myös ennallistamista merialueilla. Molemmissa hankkeissa tuotetaan tärkeää tietoa merialuesuunnittelulle. Yhteistyön tiivistäminen sekä toimintojen hahmottaminen aikajanalle on tärkeää, jotta prosessit tukevat toinen toisiaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Muuttavien luonnonvaraisten eläinten huomioiminen merialuesuunnittelussa oli yksi osallistujia puhuttaneista teemoista. Eeva-Maria Tidenberg Luomuksesta (HY) kertoi merialuesuunnittelijoille tämänhetkisestä tietotasosta liittyen muuttaviin lepakoihin sekä niiden käyttämiin rannikko- ja merialueisiin. Pikkulepakon ja tiettyjen siippojen tiedetään hyödyntävän etenkin syksyisin merialueita muuttovaelluksillaan. Merenkurkku sekä Ahvenanmaan saaristo ja Saaristomeri ovat alueita, joissa muuttoa on voitu todentaa. Puutteellisesta tutkimustiedosta huolimatta on selvää, että muuttavat lepakot käyttävät merialueita sekä rannikkoalueita. Tarve lisätiedolle on suuri, sillä kaikki lepakot ovat luontodirektiivin IV artiklan suojelemia, eikä muun muassa merituulivoimaloiden vaikutuksia lepakoiden käyttäytymiseen merialueilla tunneta riittävästi.
Merialuesuunnittelussa on tähän mennessä tehty ansiokkaasti työtä ekosysteemipalvelujen ja merkittävien luontoarvojen parissa muun muassa teettämällä EMMA– ja ESPA-selvitykset. Elina Virtanen Suomen Ympäristökeskuksesta muistutti selvitysten taustoista ja lähtökohdista sekä hahmotteli merialueiden tulevaisuutta muuttuvassa ilmastossa.
Uudenlainen karttamerkintä luontoteeman tueksi?
Merialuesuunnittelijat kokoontuivat keskenään pohtimaan edellisen päivän työpajan aikana saatuja tietoja ja niiden merkitystä merialuesuunnitelmalle. Päivää oli pohjustettu vuoden vaihteesta saakka, sillä tematiikan parissa oli työskennelty etäyhteyksin kevään aikana kahteen otteeseen. Nyt peilattiin uusia aineistoja merialuesuunnitelman karttamerkintöihin ja niihin liittyviin merkintäkortteihin. Suunnittelijayhteistyön mahdollisti Interreg Baltic Sea2Land -hanke, jonka kansallisessa pilotissa pohditaan mahdollisuutta sini-viherverkoston luomiseksi päivitettävään merialuesuunnitelmaan. Hankkeen päämääränä on edistää rannikon kestävää käyttöä vahvistamalla monitasoista hallinnointia. Tätä tavoitetta tuettiin edeltävänä päivänä kuulemalla ja työskentelemällä yhdessä tutkimuslaitosten sekä valtion viranomaisten meriluonnon ja –suojelun edustajien kanssa. Yhteistyön vahvistaminen on myös ympäristöministeriön valmisteleman Suomen Rannikkostrategian keskiössä ja olennainen komponentti pyrkimyksessä edistää meriympäristön hyvää tilaa ja rannikon kestävää käyttöä.
”Oli mielenkiintoista päästä pohtimaan sini-viherverkostoa kansallisella tasolla. Kymenlaakso oli ensimmäisiä maakuntia, jossa sini-viheryhteydet saatiin maakuntakaavaan. Meillä on meneillään maakuntakaavan ajantasaisuuden arviointi, jonka osana arvioidaan myös maakuntalaavan sini-viheryhteystarpeen ajantasaisuutta yhdessä sidosryhmien kanssa. Liitolla on vahva osaaminen tematiikkaan liittyen ja sitä kokemusta voimme nyt hyödyntää kun pohdinnoissa on vastaavan kaltainen merkintä kansallisella tasolla”, toteaa Kymenlaakson liiton ympäristösuunnittelija Kaisa Leino.
Vuonna 2013 Euroopan komissio lanseerasi vihreän infrastruktuurin strategian. Määritelmä vihreälle infrastruktuurille on strategisesti suunniteltu luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten alueiden verkosto ja muut ympäristöominaisuudet, jotka on suunniteltu ja joita hoidetaan siten, että ne tuottavat monenlaisia ekosysteemipalveluja. Strategiassa todetaan, että meriympäristöä ajatellen vihreästä infrastruktuurista voi olla apua merialuesuunnittelun ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien nykyisten strategioiden käytännön toteutuksessa. Tämä koskee erityisesti rannikkoalueiden kestävään käyttöön ja hoitoon sekä rannikkojen suojarakenteiden tehostamiseen liittyviä strategioita. Täten vihreä infrastruktuurin näkyville tuominen merialuesuunnitelmassa voisi merkittävästi tukea uudistetun Suomen Rannikkostrategian täytäntöönpanoa.
Suomen voimassa oleva merialuesuunnitelma sisältää kaksi luontoteemaista karttamerkintää: ekologinen yhteys sekä merkittävät vedenalaiset luontoarvot. Karttamerkintöihin on liitettynä merkintäkortti, jossa kuvataan tarkemmin muun muassa merkinnän sisältö ja suunnitteluperiaate. Merialuesuunnitelman merkintäkorttikirjastoon pääset tutustumaan tästä. Suunnittelijat arvioivat edeltävän päivän sisältöjen sekä uusien aineistojen vaikutusta päivitettävän merialuesuunnitelman luontoon liittyviin merkintöihin sekä niiden kuvauksiin. Pohdinnassa oli myös mahdollisuus tuoda uusi sini-vihreän infrastruktuurin merkintä merialuesuunnitelmaan, ja pohtia sen vaikutusta olemassa oleviin merkintöihin ja niiden sisältöihin.
”Kymenlaakson liiton sini-viheryhteystarvemerkinnän ajantasaisuuden arviointi sidosryhmien näkökulmasta antaa suoria syötteitä kansalliseen työhön. Saamamme palautteen perusteella olisi ensiarvoisen tärkeää, että luotaessa uudenlaista merkintää kansalliseen merialuesuunnitelmaan kiinnitetään huomioita merkintöjen jatkumoihin ja verkostoon, jotta merialuesuunnitelma olisi mahdollisimman selkeä sisällöltään. Merialuesuunnitelman ollessa strateginen mahdollistaa se erilaisia suunnitteluratkaisuja kuin maakuntakaava, ja tätä tilaisuutta tulee hyödyntää”, pohtii Leino.
Harjoitus osoittautui arvokkaaksi, sillä se mahdollisti suunnittelijoille nykyisten merkintöjen kriittisen tarkastelun sekä näiden täsmentämisen ja kohdentamisen, jotta merialuesuunnitelman karttaosio olisi entistä selkeämpi ja ohjaavampi. Meriympäristön hyvän tilan edistäminen muun muassa ohjaamalla merellisiä toimintoja meriluonnon huomioivaan suuntaan on yksi merialuesuunnittelun keskeisistä tavoitteista ja pohdittavaksi jäikin nyt, pystyykö strateginen karttamerkintä vastaamaan tähän tavoitteeseen vai tarvitsemmeko uudenlaisen karttamerkinnän tavoitteen tueksi.
